"Minkäs teet, se on geeneissä!"
Tämä usein kuultu letkautus saattaa naurattaa, mutta nykytutkimuksen valossa se alkaa olla aikansa elänyt näkemys ihmisen perimään.
Pitää kyllä paikkansa, että geenit määrittelevät paljolti, minkälaisia me olemme.
Mutta miten paljon tarkkaan ottaen? Tästä on nykyään saatavilla täysin uudenlaista tietoa.
- Kun ollaan tehty geenikarttaa ja selvitetty ihmisen perimää, on todettu, että viime kädessä perimä tukeutuu DNA:han. Vain 2 prosenttia DNA:sta, mitä solussa on, on järjestäytynyt kromosomeiksi. Loppuja 98 prosenttia pidettiin ylimääräisenä. Nyt on todettu, että jälkimmäinen onkin potentiaalinen asia, joka säätelee varsinaisia geenejä.
Toisin sanoen meillä on valtava määrä geneettistä materiaalia, jota hyödyntää.- Joitakin geenejä voidaan sulkea. Tätä prosessia ohjaa ylimääräinen DNA. Eli meillä on mahdollisuus vaikuttaa juuri tuon ylimääräisen DNA:n kautta, asiaan muutaman vuoden ajan perehtynyt Antti Heikkilä sanoo.
Elämäntapa, ravinto ja mieli
Geneettisesti periytyvän sairauden ei siis tarvitse koskaan puhjeta, vaikka ihminen kantaisikin siihen altistavaa geeniä. Uuden tieteenalan epigenetiikan mukaan ihminen voi vaikuttaa elintavoillaan geenien toimintaan.
Keskeisimpiä tekijöitä ovat elämäntapa, ravinto sekä mieli
Geneettiset sairaudet voivat hypätä myös sukupolven yli, joten on tärkeää että raskaana oleva äiti syö hyvin terveellisesti sekä erittäin ravintopitoista ruokaa ja tarvittaessa ottaa lisäravinteita, varsinkin jos ilmenee että jostain tärkeästä ravintoaineesta on puute, eli vanhempien syömä ruoka vaikuttaa myös tuleviin sukupolviin.
Asialla on tod.näk. suuri merkitys myös lapsettomuuden hoidossa, ravinto vaikuttaa myös hormooneihin ja niiden eritykseen.
Esim. Äiti joka syö liian vähän D-vitamiinia raskauden aikana, on iso riski sille että syntynyt lapsi "saa" nuoruusiän diabeteksen, joka johtuu myös liiallisesta hiilihydraattien saannista, vaikuttaa täta kautta myöskin epigeneettiseen säätelyyn.
Suosittelen kaikille raskaana oleville naisille tai sitä harkitseville ottamaan yhteyttä esim. ravintovalmentajaan jonka kanssa voitte selvittää oman ruokavalionne ja raskauden aikaisen ruokavalion eron ja mies mukaan ruokavalio prosessiin sitoutumaan.
Ammattilainen tekee ruokavalion myös esim. pariskunnille.
- Kun ollaan tehty geenikarttaa ja selvitetty ihmisen perimää, on todettu, että viime kädessä perimä tukeutuu DNA:han. Vain 2 prosenttia DNA:sta, mitä solussa on, on järjestäytynyt kromosomeiksi. Loppuja 98 prosenttia pidettiin ylimääräisenä. Nyt on todettu, että jälkimmäinen onkin potentiaalinen asia, joka säätelee varsinaisia geenejä.
Toisin sanoen meillä on valtava määrä geneettistä materiaalia, jota hyödyntää.- Joitakin geenejä voidaan sulkea. Tätä prosessia ohjaa ylimääräinen DNA. Eli meillä on mahdollisuus vaikuttaa juuri tuon ylimääräisen DNA:n kautta, asiaan muutaman vuoden ajan perehtynyt Antti Heikkilä sanoo.
Geneettisesti periytyvän sairauden ei siis tarvitse koskaan puhjeta, vaikka ihminen kantaisikin siihen altistavaa geeniä. Uuden tieteenalan epigenetiikan mukaan ihminen voi vaikuttaa elintavoillaan geenien toimintaan.
Keskeisimpiä tekijöitä ovat elämäntapa, ravinto sekä mieli
Meidän pitäisi miettiä, millä tavalla säätelisimme näitä tekijöitä oikein.
− Tällä hetkellä tämä tarkoittaa sitä, että mitä paremmin meillä menee mielen kanssa, sitä paremmin geeneillä menee. Mitä luonnollisempaa ruokaa syömme, sitä terveempiä me olemme, Heikkilä summaa.
Lisäksi on muun muassa todettu, että odottavan äidin äärimmäinen stressi vaikuttaa sikiön geenistöön niin, että se voi altistaa sairauksille.
− Jos äidillä on joku säätelyongelma, niin se siirtyy lapseen − kun aina sanottiin, että ne ovat hankittuja ominaisuuksia, jotka eivät periydy. Nyt näyttää, että ainakin osa periytyy, mikä on aika mielenkiintoista.
Avainasemassa ruokavalio
− On todettu, että ravinto vaikuttaa hyvin keskeisesti geenien lukemiseen ja sulkemiseen. Jos katsotaan sairauksia, voitaisiin selittää, miksi on niin paljon esimerkiksi diabetesta. Sitä sairastavia ihmisiä on ruokittu runsailla hiilihydraateilla, jotka vaikuttavat epigeneettiseen säätelyyn.
Esimerkiksi viljojen proteiinit voivat laukaista erilaisia kroonisia sairauksia. Kun potilas jättää viljaproteiinit ruokavaliostaan täysin pois, tilanne muuttuu nopeasti paremmaksi.
Toisena esimerkkinä Heikkilä mainitsee periytyvän, reumalle altistavan HLA-B27-geenin.− Olen usein huomannut, että runsaat viljatuotteet aktivoivat tätä geeniä, jolloin syntyy tulehdustauteja. Kun muuttaa ruokavaliota, se sammuu. Gluteiini vaikuttaa myös moneen muuhunkin geeniin.
− Pitäisi ajatella, että miten minä eläisin niin, että minun geenini toimisivat oikein. Suomessa tästä ei puhuta paljon, koska tämä on ajatuksena ja käytännössä niin iso juttu. Onhan se katastrofaalista monelle bisnekselle, jos yhtäkkiä ihmiset pystyisivät parantamaan itse itsensä, Heikkilä huomauttaa.
Geenit – tulevaisuuden suunta ravintotutkimuksessa
Valtaosa ravintotutkimuksesta perustuu täysin epäeksakteihin kyselyihin. Näin ollen se on epätieteellinen tapa tutkia. Tieteellisenä menetelmänä voidaan sen sijaan pitää tekniikkaa, jolla tutkitaan eri ruoka-aineiden vaikutusta geeneihin. "Huonojen"¯ geenien ei tarvitse sinänsä tarkoittaa yhtään mitään. Merkitystä on ainoastaan sillä, onko kyseisen geenin informaatio käytössä vai ei. Tämän geenien aktivoitumisen eli geeniekspression keskeisin säätelijä on ravinto. Jokin ruoka voi avata ei-toivottuja geenejä, kun taas toinen ruoka voi sulkea niitä. Perinteisesti on ajateltu, että syömme saadaksemme rakennusaineita ja energiaa, mutta nyt on alettu ymmärtää, että ruoka tarjoaa myös informaatiota soluille.
− Tällä hetkellä tämä tarkoittaa sitä, että mitä paremmin meillä menee mielen kanssa, sitä paremmin geeneillä menee. Mitä luonnollisempaa ruokaa syömme, sitä terveempiä me olemme, Heikkilä summaa.
Lisäksi on muun muassa todettu, että odottavan äidin äärimmäinen stressi vaikuttaa sikiön geenistöön niin, että se voi altistaa sairauksille.
− Jos äidillä on joku säätelyongelma, niin se siirtyy lapseen − kun aina sanottiin, että ne ovat hankittuja ominaisuuksia, jotka eivät periydy. Nyt näyttää, että ainakin osa periytyy, mikä on aika mielenkiintoista.
Heikkilä korostaa omaan kokemukseensa nojaten erityisesti oikeanlaisen ruokavalion merkitystä.
− On todettu, että ravinto vaikuttaa hyvin keskeisesti geenien lukemiseen ja sulkemiseen. Jos katsotaan sairauksia, voitaisiin selittää, miksi on niin paljon esimerkiksi diabetesta. Sitä sairastavia ihmisiä on ruokittu runsailla hiilihydraateilla, jotka vaikuttavat epigeneettiseen säätelyyn.
Esimerkiksi viljojen proteiinit voivat laukaista erilaisia kroonisia sairauksia. Kun potilas jättää viljaproteiinit ruokavaliostaan täysin pois, tilanne muuttuu nopeasti paremmaksi.
Toisena esimerkkinä Heikkilä mainitsee periytyvän, reumalle altistavan HLA-B27-geenin.− Olen usein huomannut, että runsaat viljatuotteet aktivoivat tätä geeniä, jolloin syntyy tulehdustauteja. Kun muuttaa ruokavaliota, se sammuu. Gluteiini vaikuttaa myös moneen muuhunkin geeniin.
− Pitäisi ajatella, että miten minä eläisin niin, että minun geenini toimisivat oikein. Suomessa tästä ei puhuta paljon, koska tämä on ajatuksena ja käytännössä niin iso juttu. Onhan se katastrofaalista monelle bisnekselle, jos yhtäkkiä ihmiset pystyisivät parantamaan itse itsensä, Heikkilä huomauttaa.
Mikään luonnollinen ei ole ihmiselle haitaksi. Siitä huolimatta eläinrasvojen vaarallisuutta on yritetty todistaa vaikka väkipakolla – tuloksetta. Koko ajatus on mieletön, sillä ihmiskunta on olemassa paljolti eläinperäisen ravinnon ansiosta. Eläinrasvojen, lihan, munien ja muiden eläintuotteiden leimaaminen terveydelle haitalliseksi sotii rationaalista ajattelua vastaan.
Valtaosa ravintotutkimuksesta perustuu täysin epäeksakteihin kyselyihin. Näin ollen se on epätieteellinen tapa tutkia. Tieteellisenä menetelmänä voidaan sen sijaan pitää tekniikkaa, jolla tutkitaan eri ruoka-aineiden vaikutusta geeneihin. "Huonojen"¯ geenien ei tarvitse sinänsä tarkoittaa yhtään mitään. Merkitystä on ainoastaan sillä, onko kyseisen geenin informaatio käytössä vai ei. Tämän geenien aktivoitumisen eli geeniekspression keskeisin säätelijä on ravinto. Jokin ruoka voi avata ei-toivottuja geenejä, kun taas toinen ruoka voi sulkea niitä. Perinteisesti on ajateltu, että syömme saadaksemme rakennusaineita ja energiaa, mutta nyt on alettu ymmärtää, että ruoka tarjoaa myös informaatiota soluille.
Lähde (maksullinen)
Tämä asia on erittäin tärkeä huomioida myös silloin kun nainen tulee raskaaksi, on erityisen tärkeää että sikiö saa kaiken tarpeellisen ravinnon, jotta solujen uusiutumisen aikana, DNA ei kopioituisi väärin sikiössä juuri sillä hetkellä kun (solujen uusiutuminen) kopiointi tapahtuu, ravinto on oleellinen osa DNA:n kopiointiprosessissa, mikäli ravintoa ei ole tarpeeksi, kopiointi voi mennä pieleen ja näin syntyvälle lapselle on tod.näk. voitu aiheuttaa alttius sairastua myös johonkin vakavaan tai hänen omaa elämää tulevaisuudessa haittaavaan sairauteen.
Tämä asia on erittäin tärkeä huomioida myös silloin kun nainen tulee raskaaksi, on erityisen tärkeää että sikiö saa kaiken tarpeellisen ravinnon, jotta solujen uusiutumisen aikana, DNA ei kopioituisi väärin sikiössä juuri sillä hetkellä kun (solujen uusiutuminen) kopiointi tapahtuu, ravinto on oleellinen osa DNA:n kopiointiprosessissa, mikäli ravintoa ei ole tarpeeksi, kopiointi voi mennä pieleen ja näin syntyvälle lapselle on tod.näk. voitu aiheuttaa alttius sairastua myös johonkin vakavaan tai hänen omaa elämää tulevaisuudessa haittaavaan sairauteen.
Geneettiset sairaudet voivat hypätä myös sukupolven yli, joten on tärkeää että raskaana oleva äiti syö hyvin terveellisesti sekä erittäin ravintopitoista ruokaa ja tarvittaessa ottaa lisäravinteita, varsinkin jos ilmenee että jostain tärkeästä ravintoaineesta on puute, eli vanhempien syömä ruoka vaikuttaa myös tuleviin sukupolviin.
Asialla on tod.näk. suuri merkitys myös lapsettomuuden hoidossa, ravinto vaikuttaa myös hormooneihin ja niiden eritykseen.
Esim. Äiti joka syö liian vähän D-vitamiinia raskauden aikana, on iso riski sille että syntynyt lapsi "saa" nuoruusiän diabeteksen, joka johtuu myös liiallisesta hiilihydraattien saannista, vaikuttaa täta kautta myöskin epigeneettiseen säätelyyn.
Suosittelen kaikille raskaana oleville naisille tai sitä harkitseville ottamaan yhteyttä esim. ravintovalmentajaan jonka kanssa voitte selvittää oman ruokavalionne ja raskauden aikaisen ruokavalion eron ja mies mukaan ruokavalio prosessiin sitoutumaan.
Ammattilainen tekee ruokavalion myös esim. pariskunnille.
